Kasvoin katolilaisena, mutta perheelläni ei
ollut tietoa uskonnosta, joten teimme vain kulttuuriimme liittyviä katolilaisia
asioita. Vietimme katolilaisia juhlia ja sen sellaista, mutta meillä ei ollut
edes Raamattua kotona, tai mitään. Koulussa osallistuin kyllä uskonnon
opetukseen, mutta totta puhuakseni en muista niistä mitään, joten oletan niiden
olleen aika tylsiä. Mitä kirkkoon tulee, kävimme kirkossa joka sunnuntai ja
joskus muinakin päivinä, mutta se oli vain jotta voisimme ”kuluttaa aikaa ja
pukeutua kivasti”.
Hengellinen puoleni oli kuitenkin vähän
erilainen, kuin mitä ihmiset saattoivat olettaa. Ensinnäkin, en koskaan uskonut
pyhän kolminaisuuden käsitteeseen (olin kiinnostunut historiasta, joten tunnen
Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen tarinan), olin pappeja vastaan jne. Uskoin
kuitenkin vahvasti Jumalaan ja olin löytänyt oman tapani rukoilla, sillä en
pitänyt katolilaista tapaa riittävänä. Minulla oli tapana kertoa Hänelle,
kuinka kiitollinen olin, ja jos minulla oli minkäänlaisia ongelmia tai huolia,
kerroin myös niistä rukouksissani.
Yllättävää kyllä, opintoni toivat minut
Islamiin. Valmistuin viime vuonna valtio-opin Maisteriksi ja tein graduni
naisten oikeuksista Lähi-idässä muutaman eri näkökulman kautta, joista yksi oli
uskonto. Tämä antoi minulle mahdollisuuden käyttää paljon aikaani lukien ja
tehden omaa tutkimustani, joka oli välttämätöntä graduani varten. Yhtäkkiä
huomasin puolustavani Islamia joka keskustelussa, jota niihin aikoihin kävin.
Vähän ajan kuluttua aloin todella tuntea olevani muslimah, vaikken tuolloin
ollut vielä lausunut shahadaani. Päivänä, jolloin puolustin graduani
oli marraskuun kolmas 2014. Muistan istuneeni sen huoneen edessä, jossa
puhuisin koko graduni arvostelevan komitean kanssa ja minulla oli rauhallinen
olo. Sanoin Jumalalle: Anna minulle voimaa äläkä anna minun hermoilla, jotta
voisin todella rokata. Menin huoneeseen energisenä ja todellakin rokkasin.
Professorit sanoivat yhden asian: Älä lakkaa olemasta noin intohimoinen sitä
kohtaan, mitä teet. Ikinä.
4. marraskuuta illalla lausuin shahadani
yksin.
Tyttö, 25, Puola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti