keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kasvoin katolilaisena, mutta perheelläni ei ollut tietoa uskonnosta, joten teimme vain kulttuuriimme liittyviä katolilaisia asioita. Vietimme katolilaisia juhlia ja sen sellaista, mutta meillä ei ollut edes Raamattua kotona, tai mitään. Koulussa osallistuin kyllä uskonnon opetukseen, mutta totta puhuakseni en muista niistä mitään, joten oletan niiden olleen aika tylsiä. Mitä kirkkoon tulee, kävimme kirkossa joka sunnuntai ja joskus muinakin päivinä, mutta se oli vain jotta voisimme ”kuluttaa aikaa ja pukeutua kivasti”.

Hengellinen puoleni oli kuitenkin vähän erilainen, kuin mitä ihmiset saattoivat olettaa. Ensinnäkin, en koskaan uskonut pyhän kolminaisuuden käsitteeseen (olin kiinnostunut historiasta, joten tunnen Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen tarinan), olin pappeja vastaan jne. Uskoin kuitenkin vahvasti Jumalaan ja olin löytänyt oman tapani rukoilla, sillä en pitänyt katolilaista tapaa riittävänä. Minulla oli tapana kertoa Hänelle, kuinka kiitollinen olin, ja jos minulla oli minkäänlaisia ongelmia tai huolia, kerroin myös niistä rukouksissani.

Yllättävää kyllä, opintoni toivat minut Islamiin. Valmistuin viime vuonna valtio-opin Maisteriksi ja tein graduni naisten oikeuksista Lähi-idässä muutaman eri näkökulman kautta, joista yksi oli uskonto. Tämä antoi minulle mahdollisuuden käyttää paljon aikaani lukien ja tehden omaa tutkimustani, joka oli välttämätöntä graduani varten. Yhtäkkiä huomasin puolustavani Islamia joka keskustelussa, jota niihin aikoihin kävin. Vähän ajan kuluttua aloin todella tuntea olevani muslimah, vaikken tuolloin ollut vielä lausunut shahadaani. Päivänä, jolloin puolustin graduani oli marraskuun kolmas 2014. Muistan istuneeni sen huoneen edessä, jossa puhuisin koko graduni arvostelevan komitean kanssa ja minulla oli rauhallinen olo. Sanoin Jumalalle: Anna minulle voimaa äläkä anna minun hermoilla, jotta voisin todella rokata. Menin huoneeseen energisenä ja todellakin rokkasin. Professorit sanoivat yhden asian: Älä lakkaa olemasta noin intohimoinen sitä kohtaan, mitä teet. Ikinä.


4. marraskuuta illalla lausuin shahadani yksin.

Tyttö, 25, Puola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti