Miksi Islam ?

As salaamu aleykkum wa rahmatullaahi wa barakaatuh, rauhaa, rakkautta ja kunnioitusta. Tässä on tarinani:

Mistä tiedän, että uskontoni on se oikea uskonto? Siitä, että se antaa jokaiseen kysymykseen loogisen vastauksen, uskontoni on Luojan meille antama lahja, jota tulisi käyttää todella järkevästi, islam on elämäntapa. Uskon Luojani, joka minut loi, tietävän, mikä on minulle parasta.

Minun tieni islamiin kesti 23 vuotta, mietiskelin monet vuodet, mikä onkaan elämän tarkoitus, kyseenalaistin kaiken, kaikkea ja tutkiskelin, ihmisiä enimmäkseen. Ajattelin, että olemme todella heikkoja luotuja ja itsemmekin pahimpia vihollisia, tarvitsemme todellakin jotain ohjausta. Olin itse hukassa, olinhan tehnyt omat virheeni, hakenut lohtua synneistä, koska olin rikki. Lapsuuteni oli saanut minut tekemään niitä virheitä, mitä vanhempanikin, en syytä heitä, mutta kyllä kasvatus on kotoa lähtöisin, sitten toki jokainen tekee omat virheensä, mutta jos niita saa vappaasti jo kotona tehdä, on jossain menty mönkään ja pahasti. Minun kohdallani tämä oli oppitieni, kivinen ja pitkä.

Olin jossain vaiheessa jo valmis luopumaan toivosta ja tappamaan itseni, totesin että joudun helvettiin, no hope anymore, mutta Luojan kiitos pelko siitä paikasta sai minut muuttumaan, tein pyyntörukousta, pyysin ohjausta, tein katumusta, paransin elämäntapojani, yritin parhaani mukaan olla hyvä ihminen, mutta sisältäni puuttui se rauhan tunne? En tiennyt mitä se on? Aina jokin kuitenkin puuttui, se tunne että on toivoa paremmasta jos tekee parhaansa, mutta se puuttui, joten koska kuitenkin olin aina uskonut, että olemme Luojan luotuja kysyinkin pyyntörukouksissani ohjausta, "Luojani, sinä minut loit, ohjaa minua."

Vuonna 2003 luin islamista, ihan oman mielenkiintoni ja Luojani toki ohjaamana, olinhan monta vuotta ohjausta pyytänyt. Totesin, että jos tämä on todella sitä mitä Luojani minulta ja minulle haluaa, minä yritän. Luojan kiitos 12 vuotta on takana, toki elämä on testiä jokainen päivä, hyvineen ja huonoineensakin, mutta nyt tiedän miten elää, jotta tehtyäni parhaani, voinkin vain tyytyä kohtalooni.
Uskon, että ihminen on niin heikko, että ei voi olla oman itsensä herra, vaan tarvii luotuna Luojansa apua, päivittäin. Islamissa on sääntöjä, moniakin, mutta ne ovat vain meille hyväksi.

Luojan kiitos siitä, että palasin takaisin juurilleni, islamiin, joka on se mikä antaa ihmiselle rauhan sieluun ja sydämeen.

Alhamdulillaahi Rabbil aalameen.

Sisko, Suomi