Rukoilu on meidän tärkein tehtävämme uskovaisina ja ihmisinä, se on meidän elämämme tarkoitus, se on miksi meidät on luotu alun alkaen. Ensimmäinen asia, joka osoittaa rukoilun tärkeyden, on se, että se tuli suoraan Profeetta Muhammadille (sAas), eikä enkeli Gabrielin (as) kautta, kuten kaikki muut käskyt. Profeetta (sAas) meni ylös taivaaseen Allahin (swt) luokse, joka antoi hänelle suoraan tämän käskyn. Aluksi Allah (swt) käski ihmisten rukoilla 50 kertaa, mutta Profeetan (sAas) kysyttyä Allahilta (swt), että sitä vähennettäisiin, niin Hän (swt) vähensi sen viiteen. Sitten herää kysymys, miksi se oluksi oli 50? Tietenkin Allah (swt) tiesi, että se tulee lopulta olemaan viisi, mutta siinä on takana suuri viisaus. Jos rukoilisimme 50 krt päivässä, meillä ei kirjaimellisesti olisi aikaa tehdä yhtään mitään muuta. Se tarkoittaa, että oikeastaan ainoa asia, mitä meidän kuuluisi elämässämme tehdä, on palvoa Jumalaa. Millään muulla ei ole väliä, kaikki muu on toissijaista. Kun ajattelemme, että meillä ei erilaisista syistä ole aikaa rukoilla, ajattelemme, että meillä ei ole aikaa elämämme tarkoitukselle. Meidän pitäisi mahduttaa kaikki muut asiat rukouksien ympärille, ei toisinpäin. Kun laitamme minkään maallisen asian rukouksien edelle, laitamme vain hetken kestävän asian sen edelle, mikä tulee olemaan ikuista. Jos emme esim. jaksa nousta fajrille, me laitamme unen elämämme tarkoituksen edelle.
Ajatelkaamme asiaa näin: Onko meillä aikaa mennä vessaan? Kaikki varmasti ajattelevat, että sille on vain tehtävä aikaa. Esim. jos olemme kokouksessa tai koulussa suorittamassa tärkeää koetta, ja meille iskee vessahätä, niin vaikka silloin ei todella ole sopiva aika mennä vessaan, niin kyllä me silti vain sinne vessaan menemme. Jos olemme nukkumassa ja meille iskee vessahätä, emme ajattele "Olen liian väsynyt, kastelenpa vain sänkyni". Joskus saatamme nousta ja mennä vessaan, mutta menemme vain takaisin nukkumaan rukoilematta fajria. Se osoittaa, että laitamme fyysiset tarpeemme, jotka todella ovat vain tilapäisiä, spirituaalisten tarpeittemme yli. Kehomme menee lähemmäs kuolemaa hetki hetkeltä. On hölmöä pitää huolta siitä, joka kestää vain hetken, paremmin kuin siitä, joka on ikuista. Kun emme rukoile, me vähitellen tapamme sydämemme ja sielumme. Nämä kaksi tulevat jatkamaan tuonpuoleisessa elämässa. Jos emme pidä huolta niistä, laiminlyömme sitä, mikä on ikuista.
Me ihmiset tiedämme, että meidän on syötävä. Kukaan ei sano, että ei minun tarvitse tänään syödä, koska söin viikko sitten. Jos emme syö tai juo viikkoon, meidän kehomme kuolee. Mutta unohdamme, että jos emme rukoile, sielumme kuolee. Vain sielullamme on väliä, sillä sen me otamme mukaan tuonpuoleiseen elämään. Profeetta Muhammad (sAas) kertoi, että rukouksista meiltä tullaan kysymään ensimmäisenä Tuomionpäivänä, ja jos ne ovat kunnossa, niin kaikki muukin tulee olemaan kunnossa. Ja jos ne eivät ole kunnossa, millään muulla ei tule olemaan väliä. Hän (sAas) myös kertoi, että rukouksemme on se, mikä erottaa meidät epäuskovaisista. Rukouksemme tekevät meistä muslimeja. Jos siis laiminlyömme rukouksiamme, laiminlyömme sitä, mikä tekee meistä muslimin, mutta myös mikä pahinta, laiminlyömme sitä, minkä vuoksi meidän on alunperin luotu, joka on palvoa Jumalaa.
Kun mietimme rukoilun syytä ja hyötyjä, on hyvä muistaa, että Profeetta Muhammad (sAas) opetti, että rukous on puhdistaja. Hän (sAas) antoi seuraavan esimerkin seuraajilleen: "Kuvittele, että kotisi ulkopuolella olisi joki, ja sinä kylpisit siinä joessa viisi kertaa päivässä. Olisiko sinussa yhtään likaa jäljellä?" Hänen (sAas) seuraajansa sanoivat, että ei tosiaan olisi. Ja tämä on rukoilun idea, viisi kertaa päivässä me puhdistamme itsestämme ne synnit, joita väistämättä teemme. Rukoilemalla me puhdistamme itsemme. Nyt kuvittele joku, joka ei käy suihkussa moneen viikkoon! Tai edes päiviin. Mitä hänelle tapahtuu? Hän tulee likaisemmaksi ja likaisemmaksi ja alkaa haista. Näin käy meille, jos emme rukoile, emmekä puhdista sydäntämme ja siihen kasaantuu likaa. Tällaisesta sydämestä tulee sairas. Ja sairas sydän ei enää osaa erottaa oikeaa väärästä. Se saattaa nähdä jonkin teon kauniina, kun tosiasiassa se on todella vastenmielinen teko. Samoin se saattaa nähdä jotain rumana, kun se oikeasti onkin kaunis teko. Tämä on yksi niistä seurauksista, joita tulee, kun on likainen sydän ja sitä laiminlyö olemalla etäinen Allahista (swt), sillä rukouksissa pääsemme lähemmäs Häntä (swt). Vielä pelottavampaa on, kun sydän kuolee. Ja tällainen on sydän, jota mikään ei enää liikuta. Allah (swt) kuvaa joitain sydämiä kovemmiksi kuin kivi! Sillä jopa kiven voi murtaa, mutta tällaista sydäntä ei voi avata millään. Joten todella meidän on pelättävä tämän tapahtuvan meidän sydämillemme! Pyydämme Allahilta, että hän pitää sydämemme pehmeinä ja lähellä Häntä, ja puhdistusta niistä synneistä, joita väistämättä teemme elämämme aikana. Rukous on meidän puhdistuksemme, meidän kylpymme.
Allah (swt) kertoo Koraanissa, että rukoilu on myös meidän suojamme. Kun laiminlyömme rukouksiamme, viemme itseämme kauemmaksi Allahista (swt) ja näin ollen alamme tehdä enemmän ja enemmän syntiä. Synneistä tulee suurempia ja pahempia. Mitä enemmän laiminlyömme rukouksiamme, sitä helpompaa synnin teosta tulee. Huomaamme, että kun joku muslimi alkaa mennä pois oikealta tieltä, jotain tapahtuu siinä samalla. Se on rukouksien laiminlyönti. Aluksi ruokouksen aloitusaikaa vain pitkitetään, sitten aletaan rukoilla kaikki ennen nukkumaan menoa ja sitten vähitellen käy niin, ettei rukoilla ollenkaan. Syy siihen, miksi näin käy on, että rukoilu on suojamme. Se suojelee meitä häpeämättömyydeltä ja pahoilta teoilta. Rukouksemme on turvamme, kilpemme. Mitä tapahtuu, jos taistelussa lasket kilpesi? Olet täysin haavoittuvainen. Laskiessasi suojasi Shaytanilla on paljon helpompaa, olet paljon helpompi kohde ilman suojustasi. Nyt nafsisi elää herroiksi, sillä olet poistanut suojan, jonka rukoilu tuo. Olet heittänyt pois sen lahjan, jonka Allah (swt) on sinulle antanut. Olet päättänyt, että et tarvitse sitä suojaa enää. Olet omillasi. Ja subhanAllah, tämä on kaikista pelottavin ajatus! Olla täysin omillaan, ilman Allahin (swt) suojelua. Muistakaamme, että vihollisemme ovat näkymättömiä! Jos meillä ei ole Allahin (swt) suojelua, miellä ei ole mitään turvaa. Pyytäkäämme siis Allahilta, että emme jätä rukouksiamme, ja ymmärrämme, että rukoileminen ja Allahin (swt) palvominen on syy, miksi olemme täällä, miksi meidät on luotu. Kaikki muu on toissijaista. Tarkoituksemme pitäisi olla selvä. Olemme täällä palvomassa Allahia (swt), ja in sha Allah kaikki muut asiat Dunyiassa järjestyy kyllä.
Suomennettu Yasmin Mogahedin luennosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti