Olen pienestä asti mietiskellyt paljon uskonasioita, ja sitä miten meidän tulisi elää ja miksi me elämme täällä; mikä on tämän kaiken tarkoitus?
Oli helppo sanoa kaikille että olen kristitty, vaikka en tiennyt mihin kuulun, sillä en ikinä uskonut isään, poikaan ja pyhäänhenkeen, ja miksi Raamatun sääntöjä ei noudatettu.
Elin pitkän aikaa "ilman päämäärää", olin hukassa ja yritin etsiä itseäni, olin masentunut enkä tiennyt mitä tehdä.
Siihen aikaan en tiennyt paljoa Islamista, mutta Alhamdulillah - Jumalalle kiitos, minun siskoni oli ollut jo pidemmän aikaa muslimi ja hän alkoi kertoa minulle Islamista. Aloin tuntea että Islam on totuus, mutta en uskaltanut myöntää sitä vielä itselleni.
Ramadanin, - muslimien paastokuukauden aikana, siskoni pyysi minua tulemaan moskeijaan hänen kanssaan. Astuin moskeijaan ensimmäistä kertaa ja tunsin heti suunnatonta lämpöä rakkautta ja sisäistä rauhaa. Silloin nähdessäni ihmisten rukoilevan yhtä ainutta Jumalaa, tiesin että Islam on totuus.
Pari viikkoa sen jälkeen kun olin käynyt moskeijassa ensimmäistä kertaa, lausuin shahadan -uskontunnustuksen.
Tunsin suurta helpotusta, sillä nyt tiesin, miten minun tulee elää.
Aloin käyttää hijabia, musliminaisille tunnusomaista huivia, vähän ajan kuluttua uskontunnustuksestani. Vaikka se oli suuri muutos, asiaa helpotti se, että tiesin että teen sen Allahin - Jumalan vuoksi. Ymmärsin myös, ettei minun tule miellyttää ulkonäölläni ihmisiä, vaan se millainen olen sisältä on tärkeintä. Sen myötä minusta on tullut paljon itsevarmempi ihminen Alhamdulillaah!
Islam muutti elämäni täysin, mutta vain paremmaksi!
Tyttö, 17
Vaasa
Vaasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti